Tässä eräänä päivänä teki mieli leipoa jotain. Silmät kiinni arvoin leipurikirjoista kääretorttukakun. Väliin ohjeen mukaan piti laittaa itsetehtyä mansikkahilloa, mutta Juhon toiveesta survoin väliin vadelmia joita pakkasesta löytyy vielä pari rasiaa kesäisen keräilyn ansiosta. Ja ohjeen mukaan kakkuun tuli 2 kääretorttua joista ensimmäinen paloiteltiin vuokaan, päälle kermavaahtoa ja päälle toinen kääretorttu paloiteltuna. Aattelin että se ois kuitenki hiukka liikaa... Kutsuin kahville mummon ja vaarin, jotka aveciksi ottivat mukaan Marin ja Lunan. Jopa meille kuudelle kaks kääretorttua vois olla liikaa. Mietiksin, että itsekseen vattuhillo vois olla vähän turhan kitkerää välissä niin levitinpä väliin ohuen kerroksen kermavaahtoa kitkeryyttä pehmentämään. Sitten rullaamaan. Multa ei oikeen koskaan oo toi rullaaminen onnistunu kun aina kääre jää väljäksi ja se levähtää lautaselle nostettaessa tai sitten kaikki täytteet tursuaa ulos kun yrittää napakkaa käärettä. Mutta nyt!! Vihdoin!! TÄYDELLINEN KÄÄRETORTTU!!
Leikatessa sen vasta huomasi kuinka täydellinen spiraali onnistui.
Sitten torttu siivuiksi ja tiiviisti vieriviereen pyöreään irtopohjavuokaan ja kermavaahdot päälle. Vähän harmitti kun joutu peittämään näinkin onnistuneet palaset, mutta enpä jaksanut enää uutta suunnitelmaa keksiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti