Opetellaan leipomaan!

Olin jo unohtaa kuinka hanurista on leipoa tuntemattomassa keittiösä tuntemattomalla hellalla ja uunilla!
Ekaa kertaa siis leivoin nyt omassa kotona. Pannacottapiiraan tarjottavaksi mummolle, vaarille, Marille ja Lunalle.

No niinkun jo sanoin, tuntemattomassa keittiössä ei mikään onnistu. Nyt en siis tarkota, ettenkö tietäisi mistä mikäkin ainesosa ja väline löytyy, vaan esim. uunin ja hellan teho ovat vielä täysin tuntematonta aluetta. Kotona Orimattilassa kun olin jo ehtinyt tuudittautua tuliteriin kodinkoneisiin, joissa hellan lämpötila laskee välittömästi sitä pienennettäessä ja uuni on heti lämmin. Tosin voisi olla hyvä että uunia vahtisi, kun siellä on jotain, mutta kai tämä mun uuni on sellanen tehopeli että käräyttää heti kun katseen kääntää...

Eka piirakkapohja nimittäin kärvähti karrelle. Onneksi oli esipaistettu pohja, joten täytteitä ei tarvinut paistaa. Säästyivätpä ne ainekset.

Uutta pohjaa tekemään! Nyt katsoin että siellä paistuu nätisti ja että saa olla vielä hetken. Rupesin laskemaan tiskivettä. Katsoin uuniin puolen minuutin päästä...
Siellähän se mun piirakkapohjani on jo hyvää vauhtia kärventymässä!!! ei oo todellista...
En kyllä ruvennut enää uutta tekemään.
AINIIN ja olinpa laskenut lämpötilaakin ja silti.
Oli kuitenkin vielä käyttökelpoinen pohja joten aloin tekemään pannacottatäytettä. Kaapista löytyi vielä valkosuklaanappeja, joten pilkoinpa nekin mukaan makua tuomaan. Olipa hyvää lämpösenä. Kaadoin täytteen pohjan päälle ja mietin että tekeeköhän litku pohjaan reijän vaikka varovasti kaadan. Hyvältä näytti kuitenki. Jätin piirakan pöydälle jäähtymään ja painuin kattoon telkkaria.
Myöhemmin tulin taas keittiön puolelle kurkkaamaan miten piirakka voi. Piimeässä katoin että mitä ihmeen tummentumia pinnalla on??? Laitoin valot päälle ja voihan kettu. Se pohja oli kuitenkin kuplinu pinnalle...
HUOH!

Tarjottaessa ois voinu ehkä käyttää piirakan pikasesti mikrossa jotta maku ois tullu enemmän esille. Mutta kyllä se toivon mukaan maistu. Jätettiin Juhollekin maistiainen viikonlopuksi.


LOHKOPERUNAT

Onneks mun älyhyvät lohkoperunat onnistu paremmin ku hyvin!
Mietin pitkään mitä tekisin perunasta, kun halvalla ostin pussillisen vaikken perunasta edes tykkää...
Päätin että kun uunia käytän piirakan paistamiseen, niin lohkaisempa muutaman potun siihen samaan lämpöön.

Kulinaristisena kokkina lohkoin puoli pussillista perunoita pellille. (puolesta pussista riittää hyvin kolmelle. Itse söin heti osan ja otin kahtena päivänä töihin evääksi) Päälle roiskin rypsiöljyä ja vähäsen siruunamehua. Tosin sitruunamehuista oli puolet seinässä kun se tulikin vähän voimalla...
Sitten vaan kaikkia mausteita mitä kaapista löyty. Eli laitoin suolaa, pippurisekoitusjauhetta, yrttisuolaa, valkosipuliyrttijauhetta, yms..

Ja kastikkeena Hesburgerin curry-paprikamajoneesi on ehdoton!