Paria päivää aikaisemmin oltiin tehty perunamuusia, jota jäi yli juuri sopivasti pyöräyttääkseni muutaman perunarieskan mökkiviemisiksi. Matka sujui epäilyksistä huolimatta mainiosti ilman töppäilyjä ja asetuttuamme ns. mökiksi, pääsimme rieskojen kimppuun!
Vein mökille vielä vesimeloninkin. Lauantaina lähdettiin veneilemään ja vesimelonin raadot jäivät ulos pöydälle. Kun tulimme takaisin, löydettiin jotenkin kovin hellyyttävä tapaus. Jonkin näköinen koppakuoriainen oli löytänyt tiensä vesimelonille ja päättänyt ruveta syömään sitä. Kyllä se kai sitten sillekin maistui, kun se ei meinannut siitä millään irroittautua. Kun sen sitten vihdoin sai tökittyä irti, tarrautui se kepin päähän kun omaansa <3 "Tämä on
minun!"
minun!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti